Joulukuusi Osuusliike Kallan ja Hotelli Kallan kainalossa Tulliportinkatu 19 vuonna 1958. Kuvan otti K. U. Jälänne. Kuopion kaupungin kulttuurihiostoriallinen museo.
Onpas ollut syntymävuonnani jouluista Kuopiossakin. Siitä satakymmenen kilometriä pohjoiskoillisen suuntaan olen rääkynyt kylmässä hirsitupasessa juurikaan maailmanmenosta ymmärtämättä.
Kallanvintillä tuli sitten kyllä naistentansseissa humpallettua muutamana vuonna ja niin kauan kuin sitä lystiä riitti. Panivat sillekin paikalle jonkun älyttömän Marylinin ja kansa lakkasi käymästä...
Aivan oikein. Raatavuaralla, Unimäessä, synnyin ja siellä 14-vuotiaaksi kasvoin. Sitten oli Siilinjärvi jne.
"Raatavuaralta ollaan ja rahhoo on evväänä" on kuulema ollut suursavotoiden aikaan metsureiden vakiolausahdus kaupunkipaikkoihin (ravinteleihin) rantautuessaan.
Vaikka köyhyyttä ja kurjuutta siellä on nähty tähän päivään saakka eräiltä osin. Kuten kaikkialla.
Nythän ne siellä odottavat kuin kuuta taivaalta, että Talvivaaran kaltainen kaivosteollisuus toisi elämänkin takaisin. Kaivosmonttu tulisikin sitten melkein keskelle kirkonkylää, Pappilanmäelle jossa rikkain esiintymäjuonne menee.
Joutuvat vielä siirtämään koko kylän muuanne...
Minäkin odotan, että mökkini arvo nousee. Sen sijainti on metänrannalla, ei järven-.
Olen muutaman kerran yöpynyt pyörämatkoillani siellä Metsäkartanon mailla ja kirkonkylässäkin. Rautavaara jää mukavasti Kuopion ja Nurmeksen välille. Valtimolla olen asunut. Kituliaat olivat minun nuoruudessani maisemat Siilinjärveltä Rautavaaraa lähestyessä, eivätkä nuo suot kunnon puuta vieläkään tuota. Nilsiän kanttori, Matti Rantanen muistaakseni, sanoi, että oli hyvä, että Rautavaaran kirkko paloi, koska siellä oli niin huonot urut, että kun niillä yritti soittaa ta ta ta taa, niin ne sanoivat, että puh puh. Rautavaara mainostaa itseään Suomen eteläisimpänä Lappina ja kyllä siellä aitoa erämaan tuntua on, ja puolukoita, joita kävin keräämässä Kuopiosta asti. Metsät eivät enää vanhaan tapaan työllistä ja savottakämppä on muutettu museoksi. Pumpulikirkossa jotkut käyvät vihillä.
Muistikuva Osuuliike Kallan liiketiloista.Vuorikadun puolella:Lihamyymälä,maito ja leipämyymälä sekä ns lyhyttavaramyymälä sekä kulmassa jalkinemyymälä ja kemikaliakauppa.Toisessa kerroksessa Postin-ja lennättimen konttoritilat ja Ol Kallan konttori ja säästökassa tilat, pöytälämppu palaa tj työhuoneessa. Kolmanessa ja neljännessä kerroksessa henkilökunnan asuntoja ja vuokrahuoneistoja.
Tulliportinkadun puolella:Miesten ja naisten vaatemyymälät,kotitaloustavara myymälä sekä rautakauppa. Alakerrassa: Polkupyörä,moottoripyörä ja vapaa-aikatarvike myymälä.
6 kommenttia:
Onpas ollut syntymävuonnani jouluista Kuopiossakin. Siitä satakymmenen kilometriä pohjoiskoillisen suuntaan olen rääkynyt kylmässä hirsitupasessa juurikaan maailmanmenosta ymmärtämättä.
Kallanvintillä tuli sitten kyllä naistentansseissa humpallettua muutamana vuonna ja niin kauan kuin sitä lystiä riitti. Panivat sillekin paikalle jonkun älyttömän Marylinin ja kansa lakkasi käymästä...
Johonkin Rautavaaran suuntaan?
Aivan oikein. Raatavuaralla, Unimäessä, synnyin ja siellä 14-vuotiaaksi kasvoin. Sitten oli Siilinjärvi jne.
"Raatavuaralta ollaan ja rahhoo on evväänä" on kuulema ollut suursavotoiden aikaan metsureiden vakiolausahdus kaupunkipaikkoihin (ravinteleihin) rantautuessaan.
Vaikka köyhyyttä ja kurjuutta siellä on nähty tähän päivään saakka eräiltä osin. Kuten kaikkialla.
Nythän ne siellä odottavat kuin kuuta taivaalta, että Talvivaaran kaltainen kaivosteollisuus toisi elämänkin takaisin. Kaivosmonttu tulisikin sitten melkein keskelle kirkonkylää, Pappilanmäelle jossa rikkain esiintymäjuonne menee.
Joutuvat vielä siirtämään koko kylän muuanne...
Minäkin odotan, että mökkini arvo nousee. Sen sijainti on metänrannalla, ei järven-.
Olen muutaman kerran yöpynyt pyörämatkoillani siellä Metsäkartanon mailla ja kirkonkylässäkin. Rautavaara jää mukavasti Kuopion ja Nurmeksen välille. Valtimolla olen asunut. Kituliaat olivat minun nuoruudessani maisemat Siilinjärveltä Rautavaaraa lähestyessä, eivätkä nuo suot kunnon puuta vieläkään tuota. Nilsiän kanttori, Matti Rantanen muistaakseni, sanoi, että oli hyvä, että Rautavaaran kirkko paloi, koska siellä oli niin huonot urut, että kun niillä yritti soittaa ta ta ta taa, niin ne sanoivat, että puh puh.
Rautavaara mainostaa itseään Suomen eteläisimpänä Lappina ja kyllä siellä aitoa erämaan tuntua on, ja puolukoita, joita kävin keräämässä Kuopiosta asti. Metsät eivät enää vanhaan tapaan työllistä ja savottakämppä on muutettu museoksi. Pumpulikirkossa jotkut käyvät vihillä.
Muistikuva Osuuliike Kallan liiketiloista.Vuorikadun puolella:Lihamyymälä,maito ja leipämyymälä sekä ns lyhyttavaramyymälä sekä kulmassa jalkinemyymälä ja kemikaliakauppa.Toisessa kerroksessa Postin-ja lennättimen konttoritilat ja Ol Kallan konttori ja säästökassa tilat, pöytälämppu palaa tj työhuoneessa. Kolmanessa ja neljännessä kerroksessa henkilökunnan asuntoja ja vuokrahuoneistoja.
Tulliportinkadun puolella:Miesten ja naisten vaatemyymälät,kotitaloustavara myymälä sekä rautakauppa.
Alakerrassa: Polkupyörä,moottoripyörä ja vapaa-aikatarvike myymälä.
Kiitos, anonyymi, tietopaketista, joka ei ole vähäinen!
Lähetä kommentti