Hei, asuin tämän talon ylimmässä kerroksessa vuodet 1948 (jolloin olin kaksivuotias) - 1955.
Osoite oli muistaakseni Vuorikatu 23. Miltä vuodelta kuva on?
Toiveena on muuttaa ensi vuonna takaisin Kuopioon. Silmissä kimaltelee vastaavankainen vanha talo, paksut seinät mutta muuten saneerattu joten korjaushuolia eikä -kuluja olisi odotettavissa.
Lastu Sehän on Lapinlahdella. Asuin pitkän tovin Puijonkadulla ja sitten Inkilänmäellä Tätilän likellä. Molemmat asunnot olivat betonielementtirakenteisissa taloissa ja ajattelin monesti, että olisi mukavaa asua vanhassa paksuseinäisessä rakennuksessa. Valitettavasti en tähän hätään löydä talolle vuosilukua enkä rakennusvuotta, mutta se on rakennusmestari Henrik Vepsäläisen itselleen rakentama talo. Hän oli Kuopion 1880-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakentajia. Talo tunnettiin myös Savon Sanomien talona ja sen osoite on Vuorikatu 23.
Kuopio oli ihan mukava kaupunki asua, kun sen oppii ottamaan hallintaansa. Se on niin sanotusti ihmisen kokoinen.
Et kai sentään kuutta vuotta ollut kaksivuotias? Rusetteja näkyy olevan kaksi.
Niin, meidän muutettuamme Vuorikatu 23:n talosta pois Savon Sanomien toimitus "otti sen haltuun". En tiedä hetikö (oli vuosi 1955) vai vasta myöhemmin. Lapsena monet asiat kiitävät ohi korvien.
Saako tätä kuvaa lainata, olisi hauska kirjoittaa muistoja joko lapsille tai ehkä blogiinkin?
Kiitos kun kerroit talon historiasta. Niin paljon tulee itselläni mieleen. Isä piti siellä aluksi myös yksityisvastaanottoaan ja ujostelin kulkea eteisen läpi kotiin; potilaat istua töröttivät korkeissa tuoleissaan ja odottivat vuoroaan.
Inkilänmäestä muistan hiihtolenkit; oli tärkeää saada kansanhiihtokorttiin kasvavat kilometrilukemat. Puijonkatu on myös Helsingissä; hupaisaa. Milestäni maailmassa on vain yksi ainoa Puijonkatu. Siellä!
Nämä kuvat ovat vanhaa Kuopio-kuvastoa. Kuvat ovat peräisin Kuopion kulttuurihistoriallisen museon arkistosta ja niitä on julkaistu muutamissa levikiltään vähäisissä kuvastoissa. Ajattelin levitellä kuvia vähän laajemmaltikin. Olen joskus ostanutkin museolta kuvia, mutta myös lahjoittanut joitakin ottamiani tai ostamiani. Vedin Kuopiossa joskus Pro puutalo -toimikuntaa ja silloin tuli vähän kuvailtuakin. Museo kyllä toivoo, että julkaistaessa kuvan omistajuus kerrotaan. Pitää muistaa tästedes se paremmin. Minusta Kuopiossa on ikärakenne vähän rempallaan sikäli, että siellä on liian vähän välipolvea ja liikaa vanhoja ja nuoria. Suuret ikäluokat tietysti vanhenevat ja lukuisat oppilaitokset keräävät nuoria. Luulen, että pääkaupunkiseudulla asuu enemmän savolaisia kuin Savossa. Polvijärvellä käydessäni olen kuullut, että eläköityneet ihmiset ovat palanneet takaisin kunnostamaan vanhoja kotejaan. Sieltä muutti aikoinaan paljon porukkaa työn perään, kun Outokummussa työpaikat vähenivät. Polvijärvellä juttelin ihmisten kanssa pyöräillessäni Kuopiosta Kolille. Polvijärvellä on varmaan Suomen kaunein ortodoksinen kirkko.
Tästä on hyvä jatkaa (ja ajatella paluumuuttoa). Savon murre on myös se pitkän pitkä napanuora jonka varassa täällä "etelän mailla", sudeettisavolaisena roikun ja halajan kotiin.
Minä en ole syntynyt Savossa, mutta myös Savossa olen sukuni juurilla: Juvalla, Nilsiässä, Maaningalla, Lapinlahdella, Varpaisjärvellä, Juankoskella, Vehmersalmella, Kuopiossa.
Sanovat, että jos haluaa kunnon savonmuretta kuulla, pitäisi mennä Kiuruvedelle, mutta ei tarvitse kuin pysähtyä Kuopion torilla, niin jo alkaa viäntäminen kuulua.
Vuorikadulla. Talo on tuttu tämänkin päivän kuopiolaisille.
7 kommenttia:
Hei,
asuin tämän talon ylimmässä kerroksessa vuodet 1948 (jolloin olin kaksivuotias) - 1955.
Osoite oli muistaakseni Vuorikatu 23.
Miltä vuodelta kuva on?
Toiveena on muuttaa ensi vuonna takaisin Kuopioon. Silmissä kimaltelee vastaavankainen vanha talo, paksut seinät mutta muuten saneerattu joten korjaushuolia eikä -kuluja olisi odotettavissa.
Löysin juuri blogisi. Kiitos!
Lastu
Sehän on Lapinlahdella. Asuin pitkän tovin Puijonkadulla ja sitten Inkilänmäellä Tätilän likellä. Molemmat asunnot olivat betonielementtirakenteisissa taloissa ja ajattelin monesti, että olisi mukavaa asua vanhassa paksuseinäisessä rakennuksessa. Valitettavasti en tähän hätään löydä talolle vuosilukua enkä rakennusvuotta, mutta se on rakennusmestari Henrik Vepsäläisen itselleen rakentama talo. Hän oli Kuopion 1880-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakentajia. Talo tunnettiin myös Savon Sanomien talona ja sen osoite on Vuorikatu 23.
Kuopio oli ihan mukava kaupunki asua, kun sen oppii ottamaan hallintaansa. Se on niin sanotusti ihmisen kokoinen.
Et kai sentään kuutta vuotta ollut kaksivuotias? Rusetteja näkyy olevan kaksi.
Niin, meidän muutettuamme Vuorikatu 23:n talosta pois Savon Sanomien toimitus "otti sen haltuun". En tiedä hetikö (oli vuosi 1955) vai vasta myöhemmin. Lapsena monet asiat kiitävät ohi korvien.
Saako tätä kuvaa lainata, olisi hauska kirjoittaa muistoja joko lapsille tai ehkä blogiinkin?
Kiitos kun kerroit talon historiasta. Niin paljon tulee itselläni mieleen. Isä piti siellä aluksi myös yksityisvastaanottoaan ja ujostelin kulkea eteisen läpi kotiin; potilaat istua töröttivät korkeissa tuoleissaan ja odottivat vuoroaan.
Inkilänmäestä muistan hiihtolenkit; oli tärkeää saada kansanhiihtokorttiin kasvavat kilometrilukemat. Puijonkatu on myös Helsingissä; hupaisaa. Milestäni maailmassa on vain yksi ainoa Puijonkatu. Siellä!
Nämä kuvat ovat vanhaa Kuopio-kuvastoa. Kuvat ovat peräisin Kuopion kulttuurihistoriallisen museon arkistosta ja niitä on julkaistu muutamissa levikiltään vähäisissä kuvastoissa. Ajattelin levitellä kuvia vähän laajemmaltikin. Olen joskus ostanutkin museolta kuvia, mutta myös lahjoittanut joitakin ottamiani tai ostamiani. Vedin Kuopiossa joskus Pro puutalo -toimikuntaa ja silloin tuli vähän kuvailtuakin. Museo kyllä toivoo, että julkaistaessa kuvan omistajuus kerrotaan. Pitää muistaa tästedes se paremmin.
Minusta Kuopiossa on ikärakenne vähän rempallaan sikäli, että siellä on liian vähän välipolvea ja liikaa vanhoja ja nuoria. Suuret ikäluokat tietysti vanhenevat ja lukuisat oppilaitokset keräävät nuoria. Luulen, että pääkaupunkiseudulla asuu enemmän savolaisia kuin Savossa. Polvijärvellä käydessäni olen kuullut, että eläköityneet ihmiset ovat palanneet takaisin kunnostamaan vanhoja kotejaan. Sieltä muutti aikoinaan paljon porukkaa työn perään, kun Outokummussa työpaikat vähenivät. Polvijärvellä juttelin ihmisten kanssa pyöräillessäni Kuopiosta Kolille. Polvijärvellä on varmaan Suomen kaunein ortodoksinen kirkko.
Kiitos!
Tästä on hyvä jatkaa (ja ajatella paluumuuttoa). Savon murre on myös se pitkän pitkä napanuora jonka varassa täällä "etelän mailla", sudeettisavolaisena roikun ja halajan kotiin.
Minä en ole syntynyt Savossa, mutta myös Savossa olen sukuni juurilla: Juvalla, Nilsiässä, Maaningalla, Lapinlahdella, Varpaisjärvellä, Juankoskella, Vehmersalmella, Kuopiossa.
Sanovat, että jos haluaa kunnon savonmuretta kuulla, pitäisi mennä Kiuruvedelle, mutta ei tarvitse kuin pysähtyä Kuopion torilla, niin jo alkaa viäntäminen kuulua.
Lähetä kommentti